Salvia on monivuotinen yrtti, joka on tunnettu suosittuna mausteena ja lääkkeenä ympäri Välimeren aluetta, Eurooppaa ja Afrikkaa jo ainakin kuudentuhannen vuoden ajan. Salviat ovat tyypillisesti melko helppohoitoisia kasveja eivätkä tarvitse kovin paljoa huolenpitoa sen enempää aurinkoisella parvekkeella kuin varjoisessa kukkapenkissään. Salvian saattaa saada talvehtimaan Suomessakin, vaikken tosin itse ole siinä kertaakaan onnistunut.
Suomessa salvialla tarkoitetaan kokkaamisen yhteydessä useimmiten ryytisalviaa (Salvia officinalis). Ryytisalviasta on olemassa useita erinäköisiä ja keskenään hieman eri makuisia lajikkeita, jotka yleensä maistuvat keskenään jokseenkin samantapaisilta. Oma suosikkini tuoreen salvian osalta on elefanttisalvia (Salvia officinalis Maxima), jonka lehdet ovat isompia ja leveämpiä verrattuna tavalliseen ryytisalviaan. Sen maku on myös selvästi voimakkaampi.
Salvia tuoksuu pippuriselta ja hieman kitkerältä. Salvian pehmeät, suorastaan samettimaiset lehdet on syytä huuhtoa huolellisesti ennen käyttöä, koska niiden poimuiseen pintaan jää helposti multaa tai muuta pienen pientä roskaa.
Kuivattunakin salvia maistuu melko voimakkaalta, joten sitä on tyypillisesti käytetty maustamaan talvisin raskaita ja rasvaisia liharuokia, kuten vaikkapa porsaasta, lampaasta tai riistasta valmistettuja patoja tai paisteja. Sienistä etenkin kanttarelli sopii mielestäni upeasti yhteen tuoreen salvian kanssa. Teen itse sienikauden aikana usein esim. täytettyä tuorepastaa salviavoissa paistettujen kanttarellien kanssa.
Salviavoita kannattaa kokeilla myös kasvisten, kuten vaikkapa kukkakaalin tai kyssäkaalin paistamiseen pannulla. Salvia sopii myös mainiosti lohkoperunoihin ja muihin uunijuureksiin.
Salvia levisi kyntelin tavoin roomalaisten mukana koko Rooman valtakunnan alueelle. Pohjoiseen Eurooppaan se kuitenkin saapui vasta kristinuskon myötä luostarien mukana.
Salvian nimi tulee latinan verbistä ”salvare” eli ”parantaa”. Siten ei liene ole yllätys, että monien muiden yrttien tavoin salviaa on käytetty entisaikoina paljon myös lääkkeenä. Antiikin Roomassa uskottiin, että salvia oli pyhä yrtti, joka auttoi kaikenlaisiin vaivoihin käärmeenpuremasta ja ruoansulatusongelmista pahan silmän karkottamiseen. Antiikin Kreikassa salviasta puolestaan käytettiin nimitystä ”Ambrosia deorum” (Αμβροσία δεορυμ) eli ”Jumalten ruoka”).
Jotain salvian pyhyydestä taisi jäädä elämään myös kristittyjen uskomuksiin Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen, sillä keskiajan Euroopan taiteessa salvia usein yhdistettiin pyhimyksiin tai jopa myyttisiin hyväntahtoisiin olentoihin kuten yksisarvisiin.
Keskiajalla kirjoitettu runomuotoinen ”terveystiedon oppikirja” Regimen sanitatis Salernitanum” sisältää salvian parantavia ominaisuuksia ylistävän kuuluisan runon, joka alkaa seuraavasti:
”Cur moriatur homo, cui salvia crescit in horto?”
(”Miksi kuolisi mies, jonka puutarhassa kasvaa salviaa?”)
Maailmassa tunnetaan yli 900 eri salvialajiketta, mutta vain osaa niistä käytetään ruuanvalmistukseen tai lääkkeinä. Monet lajikkeista ovat tunnettuja enemmänkin koristekasveina. Joidenkin luonnonvaraisina kasvavien salvialajikkeiden lääketieteellisiä ominaisuuksia on tutkittu myös modernin lääketieteen keinoin. Tässä suhteessa salvian eri lajikkeilla saattaa olla huomattaviakin eroja. Jotkut tutkimukset ovat antaneet osviittaa siitä, että salvialla todellakin on esim. antibakteerisia ominaisuuksia, jotka saattavat auttaa mm. iho-ongelmiin. On myös väitetty, että salviauutteella saattaisi olla muistia parantava vaikutus.
Saatavuus:
Kuivattua salviaa löytyy suomessa helposti tavallisista ruokakaupoista. Myös tuoretta ryytisalviaa saa ruukuissa ympäri vuoden ainakin isommista kaupoista. Keväisin ja kesäisin torien taimimyyjiltä löytyy usein myös harvinaisempia lajikkeita, joita kannattaa rohkeasti kokeilla.
Englanninkielisissä maissa salviaa ostaessa on syytä muistaa, että salvia ei todellakaan ole englanniksi ”salvia” vaan ”sage”. Sana ”salvia” tarkoittaa englanniksi erästä päihdyttävää, Meksikosta peräisin olevaa salvialajiketta, jota on ainakin Yhdysvalloissa käytetty huumeena, ja sen kysyminen paikallisesta ruokakaupasta tai farmer’s marketista saattaa aiheuttaa melkoisen paheksuvia katseita tai vähintään epäilevää kulmakarvojen kohottelua.
Resepti: Käsespäztle salvialla (3-4 annosta)
Spätzle on svaabialainen munanuudeli Etelä-Saksasta. Itselleni se on tuttu matkoilta Stuttgartiin, mutta olen kuullut joidenkin ystävieni törmänneen siihen myös itävaltalaisten laskettelukeskusten ravintoloissa. Käsespätzle on yksinkertainen ja maukas ruokalaji, joka maistuu hyvältä sellaisenaan tai sopii vaikkapa savusiian tai erilaisten makkaroiden lisukkeeksi.
Tuoretta späztleä Suomesta ei ole kovin helppo löytää, ellei tee sitä itse, mutta kuivattuna sitä saa aina silloin tällöin esim. saksalaisomisteisista ruokakaupoista.
- 300 g kuivattua späztleä
- 200 g juustoraastetta (esim. mozzarella)
- 1 iso sipuli
- 50 g voita
- Tuoreita salvianlehtiä
- Rouhittua mustapippuria
- Rouhittua valkopippuria
- Silputtua lehtipersiljaa
- Suolaa
- (Parmesaaniraastetta)
Keitä spätzle ohjeen mukaan, laita keitinveteen ripaus suolaa. Paista samaan aikaan sipulit pannulla ruskeiksi.
Säästä muutama salvianlehti koristelua varten ja lisää loput salvianlehdet pilkottuina viimeisen voinokareen kanssa pannulle hieman ennen, kuin kaadat veden pois spätzleistä.
Kaada späztlet pannulle (ei haittaa, jos niiden mukana tulee muutama tippa keitinvettä), lisää puolet juustoraasteesta, lisää mustapippuri, valkopippuri ja silputtu lehtipersilja ja sekoita. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa pippuria ja suolaa. Suolaa lisätessä kannattaa tosin ottaa huomioon se, että päälle tulee vielä lisää juustoa.
Lisää päälle loppu juustoraaste ja anna kypsyä, kunnes juusto on kunnolla sulanut. Pannun sijaan voit myös sekoittaa kaikki ainekset voideltuun uunivuokaan ja laittaa ne hetkeksi kuumaan uuniin.
Koristele annokset salvian lehdillä ja raasta päälle hieman parmesaania. Mielestäni käsespätzleen sopii parhaiten jokin mieto juusto kuten esim. mozzarella tai edam. Monet kuitenkin käyttävät mieluummin voimakkaampia juustoja, kuten gruyerea. Myös erilaisia sekoituksia kannattaa testata löytääkseen oman suosikkiversionsa.
Käsespäztle on itsessään melko rasvainen ja raskas ruokalaji, joten ei ole mikään ihme, että salvia sopii siihen samoin kuten raskaisiin lihapatoihin. Lautaselle kannattaakin ottaa lisukkeeksi myös jotain vihreää vaikka edes muutaman salaatinlehden verran.
Ruokajuomaksi sopii mielestäni parhaiten saksalainen suodatettu vehnäolut. Jos kristal weissea ei löydy (Suomessa sitä on jostain itselleni käsittämättömästä syystä nykyisin todella harvan kaupan hyllyssä), tavallinen hefeweisse käy myös oikein hyvin.
Siitä karhunlaukasta. Suomessa sitä kasvaa luonnonvaraisena ainakin Porkkalan lehtometsässä.
Sain muutaman taimen ystävältä, jonka nurmikkoon se oli levinnyt Kauniaisissa, ylempänä sitä oli istutettu. Se pysyi sinnikkäästi aurinkoisessa paikassa vuohenputken seassa, jopa hieman lisääntyi siementaimista.
Paremman menestymisen takasi se, että istutin pari kukkivaa tainta ruukkuun, kastelin ja hoitelin avokuistilla varjossa. Syyskesällä istutin siemeniä kehittävät taimet omenapuun juurelle pohjoispuolelle. Siinä ovat lisääntyneet ja niitä on koulittu lähelle ja myös eri paikkoihin. Uhkana siementaimille on lähinnä rikkaruohojen perkaus. Niitä voi koulia erikseen viljeltäväksi, turvalliseen paikkaan tai astiaan. Kukkivaksi taimi kehittyy minun oloissani n 2-3 vuodessa.
Miellyttävä lisä alkukesän salaatteihin. Koko kasvi on syötävä. Sipuli on kovin kapea, sukkulamainen syksylläkin, lehtien jo hävittyä.
Poriaisen siemenkaupan verkkosivuilla näin pari vuotta sitten siemeniä edulliseen hintaan suuremmissa erissä. Itse olen kuitenkin harrastuksen omaisesti kehitellyt lahjasta saatua kantaa.